Aleksanterin kirkko
10739996111160.jpg
11549461559370.jpg

Aleksanterin kirkko

 

Aleksanterin kirkko rakennettiin puhtaaksi muuratusta tiilestä vuosien 1880–1881 aikana. Sen suunnitteli suomalainen Theodor Decker, joka oli opiskellut arkkitehdiksi  Tukholman taideakatemiassa vuosina 1858–1863. Opintojensa jälkeen Decker nimitettiin Turkuun vt. lääninarkkitehdiksi. Hän jatkoi yleisten rakennusten ylihallituksen palveluksessa ja työskenteli sen jälkeen jonkin aikaa yksityisenä arkkitehtina. Hän oli mm. osakkaana  Theodor Höjerin ja Frans Sjöströmin Suomen ensimmäisessä yksityisessä arkkitehtitoimistossa.

 

Keisari Aleksanteri II oli Suomen suuriruhtinas vuosina 1855-1881 ja kirkko on nimetty hänen mukaansa. Kirkko on päätytornillinen pitkäkirkko, jonka pitkiltä sivuilta erkanevat monikulmaisen kuoripäädyn kohdalla lyhyet ristinvarret. Kirkon julkisivua hallitsevat suuret pyöreät ja pyörökaariset ikkunat sekä ulkonevat pilarit, joilla ei kuitenkaan ole rakenteellista merkitystä vaan ne ovat puhtaasti arkkitehtonisia koriste-elementtejä. Mannermaista katedraalityyliä tavoitteleva kirkko edustaa myöhempää uusgoottilaista  tyyliä, jossa on eri tyylisuuntien vaikutteita.

 

Kirkko vihittiin käyttöön adventtina 1881, jolloin siitä tuli Tampereen kaupunkiseurakunnan pääkirkko. Tulipalo tuhosi kirkon lähes kokonaan 1937, kun sen ensimmäinen peruskorjaus oli loppusuoralla. Työ kuitenkin saatettiin loppuun, ja korjaus valmistui joulukuussa 1938.

 

Kirkossa on 1430 istumapaikkaa. Alttaritaulu on Alexandra Frosterus-Såltinin Kristuksen kirkastus vuodelta 1883. Kirkkoa ympäröi Pyynikin kirkkopuisto, vanhalta nimeltään Aleksanterin kirkkopuisto, joka on entinen hautausmaa. Alun perin paikalla sijaitsi vuonna 1785 perustettu Tampereen vanha hautausmaa, joka oli kaupungin ensimmäinen. Sen käyttö päättyi 1880-luvulla, kun Kalevankankaalle oli valmistunut uusi hautausmaa vuonna 1880. Samana vuonna hautausmaan ja Esplanadin, nykyisen Hämeenpuiston, väliin alettiin rakentaa Aleksanterin kirkkoa, jonka peruskivi laskettiin 2. maaliskuuta 1880.